Kuten aikaisemmin kirjoitin, on aika raottaa matkasuunnitelman mystistä verhoa. Ensimmäinen piste kartalla piirtyy Helsingin kohdalle. Sieltä kaikki saa alkunsa ja sinne kaikki päättyy. Tämän lyhyen johdannon päätteeksi voimme mielikuvien turvin siirtyä ahtaaseen turisti-luokkaan Finnairin sopusuhtaisesti hinnoitelluille, liian vähän jalkatilaa omaaville lentokoneen penkeille, jossa istahdamme noin kymmenen tuntia.

Aika meni kuin siivillä pohtiessa veritulppien määrää polven alapuolisessa jalan osassa. Veritulpista on luontevaa siirtyä hetkellisesti Bangkokin lämpöön, jossa emme tule viihtymään kovinkaan montaa tuntia, näillä näkymin. Kun Bangkok on kirmattu läpi, olemme luontevasti matkalla kohti khmerien maata, Kambodzhaa. Saattaa kuitenkin olla, että ennen Kambodzhaa käväisemme peittämässä rumaa ihoa hiukan tatuleerausmestari Jackin hellässä huomassa Koh Changin suunnalla. Kalastus kyseisellä saarella siintää haaveissa viime kesäiseen tapaan.

Temppelien varjosta, Siem Reipistä kun selviydymme kaikkine kulttuurisine shokkeineen, matkamme jatkuu kohti Phnom Peniä. Tähän mennessä matkaa ollaan taitettu noin viikko, ehkä kaksi, kuka tietää?

Suomalaisen porvarillisen elämän peruspilari on rantaloma jossain vaikeasti lausuttavassa paikassa, johon vähäisten lomapäivien takia mennään viikoksi kärventämään ihoa, jotta voi ystäville ja tuttaville, sekä kahviloissa istuville täysin tuntemattomille ihmisraunioille kehuskella olleensa paikassa äx rentoutumassa. No, kerran kyseessä on substanssia sisällään pitävä toiminta, niin rantalomalle suuntaa myös meidän retkiseurueemme, Sihaunoukville täältä tullaan!

Lukijakunnalle tiedoksi tai muistutukseksi: kirjoitan suunnitelmaa alustavasti ja lupaan muuttaa tekemiämme reittivaihtoehtoja kevään aikana vielä moneen otteeseen. Mielikuvamatkat ovat terapiaa, ystävät!

Nam, Vietnam. Joko nokkelimmat arvaavat?  Kohdemaa numero kaksi: kaikkien rambojen luvattu pyhiinvaelluskohde, Vietnam. Suunnitelmat kaupunkien osalta eivät varmasti tule näyttäytymään tuolta samettisen matkailuverhon takaa, ennen paikan päälle pääsemistä, mutta Ho Ching Ming City eli ramboille tutummin Saigon on ensietappimme, josta lähdemme valloittamaan maata edelleen. Odotusarvot ovat korkealla, Vietnamista olemme kuulleet pelkkää hyvää.  Matkaa takana mahdollisesti kolmesta neljään viikkoa, kuka tietää?

Kaiken ramboilun ja maakuntamatkailun kyllästämänä retkueemme suuntaa viettämään viimeisiä viikkoja ensin lentoteitse Ho Ching Mingistä kohti Singaporea ja sieltä edelleen Malesiaan. Miksikö? No yksinkertaisesti nykymaailmassa elävä notkea ja nuorehko ihminen tarvitsee ympärilleen elektroniikan tuomaa turvaa ja sitä turvallisuudentunnetta saa euromääräisesti mitattuna halvimmalla hankittua repun pohjalle Singaporesta.

Singaporen ostoshelvetin jäädyttyä jatkamme Malesiaan täyttämään viime kesänä tehtyä lupausta käydä katsastamassa Tiomanin miesten nykykunto. Kunto tulee todella olemaan mielenkiintoista nähdä, on kuitenkin kyseessä herrasväki, joiden elämäntapa on lievästi sanottuna kuluttava, asiaa sen tarkemmin määrittelemättä. Haaveissa siintää snorklaus ja jopa sukeltaminen.

Malesian jälkeen paluu arkeen alkaa hivuttautua tajuntaan, jolloin on paras lääkitä itsensä seuraavalla reseptillä: Mene Bangkokkiin, tee siellä jotain mitä et uskonut voivan tehdä oikeassa elämässä, käy aistimassa metropolin sekavaa, mutta kierolla tavalla järjestäytynyttä tunnelmaa, ime itsesi täyteen surrealismin tunnetta ja kotiinpaluu on poissa mielestä kunnes huomaat istuvasi kotisohvalla hiukset pystyssä, shortsit jalassa kysymässä itseltäsi: "Mitä tapahtui tällä kertaa?".