No matka ei ollut mitenkaan ja missaan maarin talla patkalla erikoinen,mutta rajanylitys oli kylla nopein ja helpoin mita olen koskaan elaessani tehnyt ja rajanylitysnopeusmaailmanennatysta pitaa siis talla hetkella hallussaan Chinag Kong(Thaimaa) ja parinaan Huay Xai(Laos).Tyylipisteita ja kiitosta tuomareilta tulee erityisesti siita,etta kun aikaa esimerkikisi Malesiasta Singaporeen mentaessa rajan yli kuluu jopa toista tuntia,niin edellamainitulla pariskunnalla homma soljuu mukavaan tahtiin ja kaikenkaikkiaan,Mekongin ylityksineen, aikaa vierahti alle puoli tuntia ja mikali reppu olisi ollut taynna vaikka minkalaisia humehia tai muita ydinaseita,ei se olisi ketaan kiinostanut.Kumpainenkaan pariskunnasta ei halunnut suorittaa tarkistustoimia tullimeinigilla ollenkaan.Iso plussa.Tavallaan.
Huay Xai-->Pak Beng-->Luang Prabang
Ja ei muuta kuin veneeseen ja kohti Pak Bengia.Ensimmainen etappi valilla Huay Xai ja Pak Beng vei slowboatilla eli hitaalla veneella(suomennos urpoja varten)noin kuusi-seitseman tuntia leppoisasti soljuen alas Mekongia ja tuijotellessa ihmeellisia maisemia.Koetin myos kovasti nahda kuuluisa ja uhanalaisia jokidolphiineja,mutta en ehka niita nahnyt tai tarina kertoo muutaman vuoden paasta,etta meikalainen on kulkenut koko Mekong-joen kyseisen dolphiininlajikkeen selkaevassa roikkuen aina Vientianeen asti.
Pak Bengissa ei muuta kuin hostelliin,tai toki ensimmaiset kauppiaat tulivat kauppaamaan weedia,mita lie.Ja siis nyt ollaan hotellilla ja mennaan syomaan.Mukaan tarttuu melkoinen mies,nimean hanet herra Paarynaksi.Tapasimme kyseisen reisaajan jo aiemmin Huay Xaissa,mutta han ei sen kummenin tuntunut mitenkaan ihmeelliselta kaverilta.No toisin tapahtui.
Kaveri on amerikkalainen,reissannut viimeiset 14 vuotta,plakkarissa noin 40 maata.Eli kuvittelisi,etta maailmankatsomus olisi melkoisen avarakatseinen.Oliko nain,niin tassa tarina lyhykaisyydessaan:
Sovimme,etta menemme yhdessa safkaamaan,koska aija vaikutti mielenkiintoiselta ja asialliselta tyypilta.Valittomasti poytaan asetuttuamme alkaa kysely,mita,missa,milloin ja miksi.Ja ei mitaan smalla talkkia(pienta talkkia),vaan kunnon syvallisia kysymyksia elamasta ja ihmissuhteista ja meikalainen on aivan ihmeissaan,etta on erikoista menoa,perkele!
Paremmaksi tilanne muuttuu hetki hetkelta,ruokaa odotellessa kay ilmi,etta kaveri on entinen heroinisti ja crack-narkki,joka on tullut,yllatysyllatys,uskoon 14 vuotta sitten.Ja tata Jeesus juttua sitten riitti koko illaksi tai muutamaksi tunniksi ja kaveri ilmoitti ja kertoin Armageddonit ja ennustukset mita seuraavaksi tapahtuu,koska raamtatussa siis kerrotaan vaikka mita,rivien valissa.Ehka.(EU mm. valloittaa maailman ja antikristus johtaa EU:ta muutaman vuoden kuluttua)
Mukava reissumies siis.Ja kuka meikalaista yhtaan tuntee,voi vain kuvitella kuinka miellyttavaa on istua kotikutoisen whitetrashnarkkariuskonmiehen kanssa,jolla ei selkeasti kylla matkailu ainakaan ole avartanut maailmaa,vaan painvastoin antanut syyn olla aina vaan ylpeampi ja sisaanpainkaantuneempi,koska hanen uskontonsa on ainoa oikea.Fundamentalismia ilmassa.
No nyt on fundamentalistit ja muut viheltajat kadonneet Luang Parabangin yohon ja rauha on laskeutunut.Tanaan jopa rupateltiin muutama tunti paikallisen munkin kanssa,joka harjoitteli englannin kielta ja oli kylla kuukaudessa opiskellut sellaisen kielitaidon,etta siina on ihmettelemista monella.Herra munkki nimittain heraa joka aamu kello nelja,mietiskelee ja rukoilee noin puoli tuntia,syo aamiaisen ja alkaa opiskella englantia ja Budhan oppeja, niin sanotusti meikalaisen nakokulmasta,hyvissa ajoin .Paivalla pieni paussi ja 40minuutin kavely kaupungille josta hetken kuluttua 40minuuttia takaisin temppelille,jossa englannin opiskelu jatkuu aina klo 23 asti,jonka jalkeen muutaman tunnin unet ja taas neljalta ylos ja samat rutiinit alkavat uudestaan ja uudestaan.Paivani murmelina-tyyppinen meininki on siis munkeilla kertakaikkiaan.
Kommentit