Kun viidakosta hyppaa asfalttiviidakkoon on pudotus melkoinen.Koko ajan pitaisi jotain tehda ja ostaa ja kayda katsomassa ja ja ja.Mie en jaksa,prkl!Toisaalta huoneessa makaaminen tuntuu viela jarjettomammalta,joten olenkin viettanyt paivani Singaporessa ja nyt Bangkokissa hengaillen ympari kaupunkia ja rupatellen alkuasukkaiden kanssa ajoittain,toki suurimman osan aikaa olen viettanyt kavelymeditaation parissa.Myos ihmisten tuijjottaminen on valtaisan hauskaa puuhaa.
Huomenna matka jatkuu kohti pohjoista ja kohteena Chiang Rai,jossa on imeiseti talla hetkella tulvat menossa,mutta ei auta,pakko menna jotta paasee Laosiin...
Nyt takaisin asfalttiviidakon pauhuun ja melskeeseen!