On hurahtanut luvattoman pitka aika, kun viimeksi jotain kuulumisia on talle sivustolle kirjoiteltu. Se on kuitenkin tarkoittanut vain sita, etta Vietnam on lumonnut meidat taysin. Ho Chi Minh City, Mui Ne ja taman hetkinen pisteemme Dalat ovat olleet todella huikeita paikkoja, ei voi muuta syyttaa.

Mutta palataanpa ajassa hiukan taakse pain... Sihanoukvillesta hurautettiin Phnom Penhiin, joka kuulopuheiden mukaan oli lahes yhta pahamaineinen kuin villi lansi. Maine ei pitanyt meidan mielestamme paikkaansa. Ihmiset olivat ystavallisia eika raikeaa ukotusta ollut laheskaan niin paljon kuin Sihanoukvillessa. Kiva kaupunki, jonka katuja hallitsi lukemattomat Lexukset. Tama hammentava piirre pomppasi katukuvasta, koska Phnom Penh on yleisesti ottaen viela kehitysvaiheessa oleva kaupunki, ei siis mikaan Bangkokin kaltainen megatalouspesake. Lexukset ovat kuitenkin jostain syysta (kenties jonkilaista korruptiota...) erittain halpoja Kambodzhassa, mika tietysti sai Juhonkin suunnittelemaan oman L:n ostoa. Vaimoke ei antanut kuitenkaan lupaa. Muuta shoppailua tuli kuitenkin harrastettua, koska kaupungin toreilta on peruskraasan lisaksi hankittavissa myos lansimaalaisia vaatemerkkeja erittain edulliseen hintaan. Esimerkiksi aina yhta ihq Henkka Maukka valmistaa osan mallistoistaan Kambodzhassa...

Kavimme vakavoitumassa Tuol Sleng-museossa seka Killing Fieldseilla. Jalleen kerran herasi siihen todellisuuteen, etta ihminen osaa olla kasittamattoman julma. Lapsentappopuut seka tuhannet ja tuhannet kuvat elavista ja kuolleista vangeista Pol Potin hallinnon ajalta eivat ole selitettavissa pelkastaan yhden miehen hulluudella. Vaikea uskoa, etta khmer rougen tekemat hirmutyot tapahtuivat muutama kymmenen vuotta sitten. Tassa valossa ymmartaa maan nykyista tilannetta paremmin. Koyhyys ja korruptio ovat yleista, niilta ei voi ummistaa silmiaan. Mutta kehistysta nakyy ja paljon potentiaalia loytyy.

Killing Fieldsin kallot.

Kambodzhan Siem Riep ja erityisesti Angkor Wat ja sita ymparoivat muut rauniot ovat maan kuuluisimmat nahtavyydet. Angkor Wat on jopa ikuistettu Kambodzhan lippuunkin. Siem Riep on perinteinen turistikaupunki, josta loytyy kaikki samat elementit kuin vaikkapa Mallorcalta. Vaate- ja tuliaiskaupat, katukaupustelijat, lukematon maara ravintoloita ja baareja taynna ordaavia turisteja (paljon erityisesti britteja...), jne. Ihan kiva kaupunki, ruoka erityisen hyvaa Khmer Kitchen Restaurantissa.

Siem Reapin torin halinaa.

Angkor Wat on Kambodzhan kuuluisin nahtavyys ja sen vuoksi se on totta kai valjastettu valtion tiukalla nuoralla. Paasymaksu alueelle on melko suolainen (yhden paivan lippu 20 USD, 3 pvan lippu 40 USD, jne), josta kaiken lisaksi suurin osa menee valtion virkamiesten taskuun. Itse alueen sisalto sytytti kuitenkin enemman kuin maksupolitiikka.

Temppelit olivat upeita! Arkkitehtuuri on omaa luokkaansa ja vaikka ajan hammas, viidakko ja turistien pikkujalat ovat nakertaneet raunioiden loistoa, ne ovat edelleen todella vaikuttavia. Ikimuistoisia olivat lukemattomat portaat, niin hyvassa kuin pahassa. Pari turistia liukui melko pahan nakoisesti lahes pystysuoria portaita alas, meidan pakarat selvisivat vain pienella jumituksella. Tulimme siihen tulokseen, etta aikoinaan Angkor Watin asukkailla on taytynyt olla todella piukat peput.

Alue on myos hyvin laaja. Meidan nopea tutustuminen kesti kaksi paivaa emmeka tuona aikana ehtineet nahda paikasta kuin hikisesti 1/5 ja senkin puolijuosten. Hammastyttavaa, etta sen laajuinen alue on ollut viela 100 vuotta sitten lahes viidakon peitossa. Miten joku voi hukata jotain noin mielettoman suurta?!

Siem Reapista palattiin takaisin Phnom Penhiin, josta suunnistimme heti seuraavana aamuna kohti Vietnamin rajaa. Tassa vaiheessa pakko myontaa, etta olimme Vietnamia varten ostaneet viisumit, kun saimme tietaa etta Suomen kansalaisina saimme matkustaa ilman viisumia 15 paivaa. Saimme kylla rahat takaisin, mutta olisi voinut saman tiedon saada ilman hasellysta etukateen UMn sivuilta... Anyways, matka oli jalleen kerran mukavan matkustamisen vastakohta ahtaan ilmastoimattoman bussin ja kivikautisen tien kera. Mutta rajalle paastiin ja ylitys tapahtui kivuttomasti. Seuraava piste olikin Ho Chi Minh City, tunnettu myos Saigonina, josta alkoi meidan Vietnam-tournee. Siita myohemmin lisaa...