Vang Vien,tuo reppuretkelaisten luvattu kohde Laosissa.Luvattu kohde myos potentiaaliselle "aivot narikkaan" lomailulle.Mita toki ei missaan nimessa itse tullut harrasteltua.Jaa,siis mita,no sitajasita.Vang Vien on paikkana melkoisen pieni,muutaman tuhannen asukkaan kaupunki,joka on keskustan osalta aivan taynna baareja jos jonkinmoisia.Ja vauhti uusien baarien syntymisen suhteen on melkoisen vilkasta.Nelja vuotta sitten Vang Vienissa ei ollut kuin muutamia baareja joissa tarjoiltiin oluen ja Laolaon kyytipoikana erilaisia iloisia ja avaruuteen viittaavia pirteloita ja pitsoja.Nyt kaupungissa on kaiken kaikkiaan eilisen tiedon mukaan 102 baaria,joissa valikoimat eivat toisistaan juuri poikkea.Trippailemaan ja sekoamaan paasee aivan varmasti jokaisessa ravintelissa,jos niin haluaa.Juuri tahan aikaan vuodesta ei turisteja ollut aivan kamalan paljoa ja tilaa oli istuskella ravintolassa kuin ravintolassa illasta toiseen.

Toki valveutuneena viidakon ystavana ja erittain hyvan vinkin pohjalta paatimme suunnata kohti rauhallisempaa meininkia,niin sanotusti tois puol jokkee,elikkas Maylin GH:n.Mainio paikka rauhoitella mielta ja sotkea vaatteita mutaan matkalla lapi karjateiden kohti GH:ta.Mesta siis oli jotakuinkin metikossa ja terassilta avautui mainiot nakymat riisipellolle ja pellon takana siintaville vuorille.Chillii...

Maylinilta oli matkaa muutamia kilometreja(ala viitti puhua mulle mistaan kilometreista,ma kuljen sinne minne tuuli tuuli kuljettaa ja nena nayttaa niin pitkaan kun jaksaa vaiheilla),lahimmille caveille(mita ne nyt on suomeks?),elikkas luolille.Pistaydyimme muutamassa sellaisessa.Ensimmainen etappi oli Chan luola(tai joitain sinne pain)ja oppaanamme toimi reipas 8-vee nuorimies.Voin sanoa,etta koko ero oli melkoinen siihen nahden,etta kaveri,siis opas,marssi suurin piirtein pienimmatkin onkalot selka suorassa kavellen,kun taas meikalainen valtavien lihaksieni kanssa, jouduin naama mudassa ja muussa lannassa moyrimaan oikein Indiana Jones henkisesti otsalamppu vilkkuen ja hermot riekaleina pitkin poikin klaustrofobisissa tunnelmissa niita ja naita ajanjaksoja.Moyrimisesta kuitenkin selvittiin kunnialla,vaikka valilla vaikutti silta,etta meikalainen muumioituu johonkin pikku onkaloon vain ja ainoastaan sen takia,etta omaan valtavat pihvit. 

Onkalo numero kaksi olikin sitten vailla moyrintaa ja vaatteiden likaamista lahes kokonaan.Luola oli nimittain sita kokoluokkaa,etta oksat pois.No luolat on luolia ja niin edelleen.Todennakoista on etten kuitenkaan naiden luolakokemusten perusteella ala harrastaa mitaan luolaexplorausta ainakaan ihan akkia.Tai jos,niin korkeintaan henkisella tasolla.Sen verran kuumottavaa on kuitenkin painella menemaan otsalamppu ojossa paikassa jossa ei oikein tieda miten pain olisi.

Nyt tukikohtana Vientiane ja seuraava kohde jossain vaiheessa tulee olemaan muutaman paivan ajan Kambodza tai miten se sitten kirjoitetaankaan.Mutta sinne siis.Nyt tutkimaan idan ihmeita muutamaksi tunniksi.Ties vaikka ottaisin vaihteeksi yhden olusen.